Selkälokkien poikastuotanto on pienentynyt vuosi vuodelta. Lokkitutkija on huolissaan lajin tulevaisuudesta.
Selkälokki on jopa harvinaisempi kuin liito-orava, selkälokkeja arvioidaan olevan tällä hetkellä noin 7000 pesivää paria. Jos nuoret yksilöt lasketaan mukaan, populaation koko voisi olla noin 20 000 yksilöä, arvioi lokkitutkija Risto Juvaste. Liito-oravien määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta kanta-arviot vaihtelevat 35 000 aina 143 000 naaraaseen.
Ympäristömyrkyt, pienpedot, merikotka, ihmisen toiminta
Syy selkälokin populaatioiden romahtamiseen on poikastuotannon epäonnistumisessa. Siihen taas on hyvin monta syytä, sanoo lokkitutkija Risto Juvaste.
– Yhtenä syynä ovat ympäristömyrkyt. Martti Harju tutki selkälokkeja Suomenlahdella. Ympäristömyrkkyjen johdosta emot eivät osanneet kunnolla ruokkia poikasiaan, yksi kolmasosa poikasista kuoli jo siihen. Kolmasosa poikasista kuoli maksatauteihin kolmeviikkoisena. Viimeiset pirteät poikaset nappasi sitten harmaalokki, sanoo Juvaste.
Selkälokkien kato myös Järvi-Suomessa on Juvasteen mukaan tosiasia. Ympäristömyrkkyjen osuutta on vaikea todeta, mutta todennäköisesti myrkyillä on vaikutuksensa poikasten kuolleisuuteen.
Pienpedot ovat todellinen uhka lokeille, esimerkiksi yksikin supikoira tai minkki saattaa tuhota kymmenien lintujen yhdyskunnan joltain luodolta.
Myös merikotkien yleistyminen verottaa lokkikantoja, riistakameroista saadun kuvan perusteella merikotka tuhosi selkälokkipesintöjä ainakin Pohjois-Karjalassa Viinijärvellä. Siellä kahden kotkan kertakäynti putsasi yli 40 munaa eli lähes kaikki kolonian pesät.
Myös ihmisen käyttäytymisellä on suuri merkitys pesinnän onnistumiselle. Kun ihminen menee liian lähelle lokkien pesiä, lokit nousevat lentoon ja silloin pesille iskevät munarosvot, kuten varikset. Ilkivaltaakin esiintyy, lokkien pesiä tuhotaan ihan tahallisesti.
Selkälokkeja kuolee myös luoteihin, sillä lokkiparvesta on vaikea tunnistaa uhanalaista selkälokkia. Harmaa- ja merilokkia ammutaan muun muassa treeniriistaksi tietyille koiraroduille. Samalla kuolee myös selkälokkeja.
Selkälokin tunnistaa frakkipuvusta
Uhanalaisen selkälokin tunnistaa parhaiten sen ”frakkipuvusta”, linnun selkä ja siivet ovat mustempia kuin muilla lajeilla. Selkälokki elää jopa 30 vuotiaaksi, ensimmäisen pesänsä se tekee nelivuotiaana.
Yleisimmät lokkilajit, kala- ja harmaalokki ovat enemmän harmaan sävyisiä. Merilokki on saaristoluotojen kunkku, naurulokki on ruskeapäinen kosteikkojen ja luotojen yhdyskuntalintu. Naurulokkia muistuttava pikkulokki on hyönteisten pyytäjä.
Kontiolahtelainen Risto Juvaste on tutkinut lokkeja vuosikymmenet. Viime vuodet hän on kiertänyt luotoja vesiskootterilla. Tämän vuoden ajelut eivät tutkijan mieltä ylentäneet.
Pohjois-Karjalassa, Kesälahden Hummonselän Vakankalliolla Juvastetta kohtasi poikkeuksellinen näky: kuolleita tiirojen ja naurulokkien raatoja oli kalliolla kymmeniä. Mäntyjen katveessa oli myös selkälokkien poikasten jäännökset. On epäselvää mikä oli tappanut linnut. Kenties villiminkki, supi tai kettu?
Juvasteen seuraamilla vesistöillä eri puolilla Suomea synkin tilanne selkälokin poikasten suhteen on tänä kesänä ollut Höytiäisellä, Pyhäselällä, Viinijärvellä ja Lietvedellä, joilta ei löytynyt yhtään selkälokin poikasta. Orivedeltä Juvaste löysi sentään 39 ja Pihlajavedeltä 30 uhanalaisen lokkilajin poikasta.
Lue lisää:
Merenkurkussa on nyt Lokkilive
________________________________________________
Alkuperäinen tiedote YLEn sivuilla: https://yle.fi/uutiset/3-10915638