Vielä on hyvä aika käydä inventoimassa oman retkeilyalueen (tai laajemminkin) nauru- ja pikkulokit. Ensimmäiset poikaset ovat jo lennossa, mutta edelleen yhdyskuntien luona ja emojen hoidossa. Nyt kannatta kuitenkin toimia nopeasti, että saisimme kattavan kuvan lajien tilanteesta. Laitan tähän uudelleen alun perin maalis-huhtikuun taitteen PPLY:n jäsenkirjeeseen kirjoittamani pätkän.
Terveisin
Juha Markkola
NAURULOKKI JA PIKKULOKKI VUODEN LINNUT 2022 – YHDISTÄ LAJIEN HAVAINNOINTI LINTUATLASTYÖHÖN!
Naurulokki ja pikkulokki ovat BirdLifen vuoden linnut 2022. Molemmat lajit kotiutuivat Pohjois-Pohjanmaalle aikaisemmin kuin suurimpaan osaan muuta Suomea: Ensimmäiset naurulokin pesät löytyivät Helsingistä 1864 ja Hailuodosta1885, pikkulokilla 1886 Munsalasta ja Hailuodosta vuonna 1879 (J.A.Sandman 1892). Molemmat lajit levittäytyivät laajemmin Suomeen satakunta vuotta sitten ja ovat sittemmin asuttaneet lähes koko maan. Naurulokin runsastuminen jatkui 1970-luvulle ja Pohjois-Pohjanmaalla 1980-luvun puoliväliin asti. Sen jälkeen monet pesimäpaikat ovat autioituneet ja naurulokkien määrä romahtanut pieneen osaan entisestä.
Taantuman arveltiin pysähtyneen 2000-luvun alkupuolella, mutta kahdessa uusimmassa uhanalaisuusarviossa (2015 ja 2019) naurulokki on jälleen luokiteltu vaarantuneeksi. Pikkulokin pesimäkanta ja –paikat vaihtelevat, ja lajin kannankehitys ja esiintyminen tunnetaan naurulokkia huonommin. Molempien taantumisesta viime vuosina on viitteitä, joten uusi selvitys on tarpeen.
Taantumisen syitä ei tarkoin tiedetä. Syiksi on arveltu mm. sairauksia, vieraslajien (minkki ja supikoira) runsastumista ja ravintovarojen vähenemistä maatalouden muutoksen ja hyönteisten vähenemisen myötä. Nauru- ja pikkulokki olivat vuoden lintuja edellisen kerran vuonna 2008. Tuolloin arvioitiin naurulokin tilanne odotettua paremmaksi (arvioitu parimäärä 95 000–110 000) ja pikkulokin odotettua heikommaksi (arvioitu parimäärä 10 000–13 000). Vuoden 2008 tuloksiin voi tutustua täällä. Liminganlahdella ja Hailuodon Isomatalan saaristossa on aikoinaan pesinyt jopa tuhansia naurulokkipareja, mutta määrä on enää murto-osa tästä.
Molemmat lajit pesivät yhdyskunnissa rehevillä järvillä, merenlahdilla, merensaariston ja järvenselkien luodoilla, avosoiden lampareissa, tekoaltaissa ja aallonmurtajilla. Lokkiyhdyskunnat ovat tärkeitä, koska ne tarjoavat suojaa pedoilta myös muille lajeille, ja esimerkiksi tukkasotkat ovat vähentyneet lokkien mukana.
Havainnot talteen
Nauru- ja pikkulokin parimäärä (hätäilevät yksilöt jaettuna kahdella ja pyöristys kokonaislukuun) on helpoin laskea, kun yhdyskunta pölähtää ilmaan esim. variksen tai ruskosuohaukan takia. Hyvin näkyvä yhdyskunta (hautovat ja vartioivat emot eriteltyinä) esim. pikku luodolla voidaan laskea kauempaa näköalapaikalta. Jos kolonia ei ole kovin suuri ja sinne pääsee helposti, voidaan hätäilevien emojen lisäksi laskea pesät ja kirjata munamäärä. Paras aika on toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa, mutta jos korkea merivesi ei vie pesiä, luotettavia lukuja on mahdollista saada heinäkuun alkupuolelle asti. Yhdyskunnissa pitää varoa munien ja poikasten tallaamista ja poistua ripeästi, kun työ on tehty.
Laittakaa yhdyskunnista perustiedot – päivämäärä, lintujen tarkka paikka, lintujen (pesivien, muiden, eri-ikäisten, poikasten) lukumäärä – Tiiraan, ja jos paikka on häiriöaltis, määritelkää havainto salatuksi. BirdLife Suomi pyytää kirjaamaan tänä vuonna kaikki naurulokki- ja pikkulokkitiedot myös muuttoajalta Tiira-lintutietopalveluun. Valtakunnallinen esittely on täällä: https://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/vuoden-linnut/nauru-ja-pikkulokki/. Pesimäpaikkakohtaiset mahdollisesti Tiiran merkintöjä yksityiskohtaisemmat tiedot (esim. munien hautomisaste) voi lähettää PPLY:hyn Juha Markkolalle, ja häneltä voi kysyä lisäohjeita (jmarkkol@gmail.com, puh. 0400155939).