Mr Blue oikealla. Se on saanut nimensä sinisten värirenkaiden mukaan. Kaulassa sillä on pienellä aurinkokennolla varustettu gps-lähetin. © Tapio Kostet
Maanantaina 26.4.2021 käynnistyi Oulun seudun kiljuhanhien lepäilypaikkojen 37. tehoseurantavuosi.
Ohjeita maastossa liikkuville: Älä mene rantaniityille tai pelloille, missä kiljukkaita voi olla. Katsele teiltä ja näköalapaikoilta. Jos näät kiljukkaita tai sellaiseksi epäilemiäsi hanhia, ilmoita havainto kiljuhanhityöryhmän havainnoitsijoille. Kiljuhanhet voidaan tunnistaa yksilöllisesti vatsakuvioista. Jos on mahdollista ajamatta hanhia lentoon, yritä valokuvata tai piirtää näkemäsi yksilöt molemmilta kyljiltä ja rintapuolelta.
Havainnoitsijat (mm.):
26.4. Arto Niemi, p. 040-5689772,
1.5. alkaen tarkkailun loppuun saakka Risto Karvonen, 050-4950123
Tarkkailu jatkuu niin pitkään kuin kiljuhanhia nähdään ja sen jälkeen ainakin kaksi-kolme tyhjää päivää.
Perämeren havaintosarja on maailman pisin tästä lajista. Työtä tekee Suomen (WWF:n) kiljuhanhityöryhmä Siikajoella, Liminganlahdella (erityisesti Lumijoen puolella) ja Hailuodossa ympäristöministeriön ja Metsähallituksen tuella. Tämä on ainoa alue Suomessa, missä Luoteis-Euroopassa äärimmäisen uhanalaisten kiljuhanhien tiedetään lepäilevän säännöllisesti.
© Juha Markkola
Perämerellä lepäilee muuttomatkalla pohjoismainen populaatio, joka talvehtii suurimmaksi osaksi Pohjois-Kreikassa ja Kreikan ja Turkin rajalla. Pesimäpaikat ovat etupäässä Norjassa Keski-Ruijassa (Finnmarkissa).
Kun tehotarkkailu alkoi vuonna 1985, ja kiljukkaita nähtiin Oulun seudulla vajaat sata keväässä. Luku laski tehostuneesta suojelusta huolimatta 30-40:een 90-luvulla. Pohjavuosina 2003-2006 Oulun seudulla nähtiin vain 6-12 yksilöä. Koko kanta ei ollut näin pieni, vaan kiljukkaat menivät osin eri reittiä. Pohjoismaiden kanta on kasvanut sen jälkeen, ja Oulun seudullakin on taas levähdellyt enemmän yksilöitä vuodesta 2008 alkaen. 2015 oli erittäin hyvä pesimävuosi, ja 2016 kohtuullinen.
Keväällä 2016 Perämerellä havaittiin 105 kiljukasta eli enemmän kuin kertaakaan koko tarkkailujakson 1985-2016 aikana. Keväällä 2017 Perämeren tarkkailussa saavutettiin uusi ennätys, 124 yksilöä. Pitää mennä taaksepäin aina vuoteen 1963, että on raportoitu suurempia lukuja Suomesta. Kesällä 2017 lumet sulivat hyvin myöhään, ja kiljuhanhipoikueita Pohjolassa ei varttunut varmasti kuin yksi. Oulun seudulla nähtiin keväällä 2018 106 kiljukasta, ja 2018 oli melko hyvä pesimävuosi.
Keväällä 2019 norjalainen GPS-paikanninlintu ”Mr. Blue” näytti reitin Kreikasta Unkarin kautta ja lyhyen Puolan ja Latvian pysähdyksen jälkeen Viroon, mistä löytyi Matsalunlahden ja Haapsalun tilalle tullut, pitkään hukassa ollut uusi levähdyspaikka Hiidenmaalta. Oulun seudulla kiljuhanhia havaittiin 30.4. -16.5.2019 vähintään 111 yksilöä, tarkkailuhistorian kolmanneksi korkein luku.
© Juha Markkola
Kesällä 2019 Nojassa varttui ainakin 11 kiljukaspoikuetta. Kevään 2020 summa Oulun seudulla oli 105 yksilöä. Kesällä 2020 pesintä epäonnistui lähes täysin, kun lauhan talven tuottamat lumimassat eivät sulaneet kolean alkukesän aikana ollenkaan, ja vain yksi poikanen pääsi siivilleen. Suuri osa kiljukkaista lähti Siperiaan sulkimaan, ja talveksi Kreikkaan tuli vain 80 yksilöä. Syyskuussa ensi kerran vuosikymmeniin 27 kiljukasta lepäili ainakin 6 vuorokautta Perämerellä, Liminganlahden opastuskesuksen luona. Nyt keväällä parveen liittyi kuitenkin Unkarissa 12 yksilöä, ja sen jälkeen Hiidenmaalle on tullut 76 kiljuhanhea. Ne ovat olleet siellä jo 11.4. alkaen, ja saapunevat Oulun seudulle lähipäivin.
Lisätietoja oheisista linkeistä:
Suomen WWF:n:
http://wwf.fi/maapallomme/uhanalaiset/kotimaiset/kiljuhanhi/
kansainvälinen sivusto:
Linnut-vuosikirjassa 2009 on kevätmuuttotarkkailun 25-vuotishistoriikki, mistä löytyy paljon tietoa Perämeren kiljukasasioista. Sen on pdf:nä piskulka-sivuilla:.
http://www.piskulka.net/literature/Ansery1298.pdf
terveisin Juha Markkola, p. 0400155939