Linturetkiopas: Pyhäjoki – Raahe

Harminniemi

Ajo-ohje: Aja Pyhäjoen kirkonkylältä noin 8 km valtatietä numero 8 etelään Yppäriin ja käänny oikealle Veteraanimajan kyltin kohdalta Ulkoharmin tielle. Aja tätä noin 2 km. jolloin saavut aivan Rajalahden reunaan. Tästä 300 metrin päässä olevan tienmutkan levennykseltä lähtee PerilahdelIe johtava polku. Niemen pohjoispuolen Veteraanimajan rantaan pääset jatkamalla Perilahdelta kilometrin eteenpäin ja kääntymällä oikealle majalle vievälle tielle. Suoraan menevä tie johtaa Harminniemen kärkeen, Ulko-Harmiin. Tien päästä johtaa polku niemen uloimpaan kärkeen. Niemen eteläpuolen rannoille pääset kääntymällä 8-tieltä Pyhäjoelta noin 11 km:n ajon jälkeen oikealle Merimajoille menevälle tielle. Tien päästä avautuvat Yppärinjokisuun pohjoispuolen rantahietikot.

Alueen kuvaus: Raja- ja Perilahden lammet ovat maankohoamisen seurauksena kuroutuneita entisiä merenlahtia. Maasto on alavaa ja rannat heinikkoisia ja pehmeitä. Kesällä tupasvilla värittää maiseman valkoiseksi. Veteraanimajan edustalla on laajoja rantaniittyjä ja Yppärinjokisuussa komeita hiekkarantoja. Niemen kärkikallio on hyvä muutonseurantapaikka. Paras retkeilyaika Harmin alueella on kevätkesä.

Pesimälinnusto: Raja- ja Perilahti ovat vesilintu- ja lokkilampia. Vesilintuja on havaittu pesimäaikana 10 lajia. Lampien mustakurkku-uikkukanta on vahva, 10 paria. Naurulokit ovat viime vuosina taantuneet rajusti. Lahdilla pesi 1980-luvun puolivälissä vielä 1100 naurulokkiparia, mutta vuonna 1994 enää 70 paria. Kesäöinä lammen rantaluhdilta saattaa kuulla luhtahuitin tai luhtakanan soidinääntä. Veteraanimajan rantaniityllä on havaittu pesimäaikana 15 kahlaajalajia. Niistä mielenkiintoisimpia ovat vesipääsky ja maamme uhanalaisten lintulajien joukkoon kuuluvat etelänsuo- ja lapinsirri. Näiden lajien pesäpaikkojen läheisyydessä pitää välttää liikkumista.

Runsaslukuisimmat pesimälajit: Lampien yleisimmät vesilintulajit ovat mustakurkku-uikku, sini sorsa, tavi, haapana ja tukkasotka. Lampien ja rantaniittyjen runsaslukuisimmat kahlaajalajit ovat punajalkaviklo, taivaanvuohi, suokukko, isokuovi, Iiro, karikukko, meriharakka, töyhtöhyyppä ja tylli.
Harvalukuiset/satunnaiset pesimälajit: Alueen harvalukuisia, vuosittaisia pesimälajeja ovat lapasorsa, heinätavi, vesipääsky, etelänsuo- ja. lapinsirri, pikkutylli, pikkulokki, ruskosuohaukka, kurki, luhtahuitti ja suopöllö. pesimäaikana on lisäksi havaittu pikku-uikku, sinisuohaukka, mustapyrstökuiri, luhtahuitti liejukana, satakieli ja kultasirkku.

Muuttolinnusto: Ulkoharmin kärjestä voi maalis- ja huhtikuun vaihteessa nähdä pohjoiseen matkaavia isolokkeja ja ensimmäisiä merimetsoparvia. Toukokuussa saattaa parhaina päivinä muuttaa kymmeniä kuikkalinluja ja satoja muita vesilintuja. Lokakuussa niemen kärjestä näkee etelään matkaavia joutsenia.

Raja- ja Perilahdella levähtää keväällä suuria määriä uikkuja, joutsenia (200), puolisukeltajasorsia (2000) ja uiveloita (30).

Veteraanimajan edustan lieterannoille pysähtyy sekä kevät- että syysmuutolla olevia kahlaajia. Suosirrejä ruokailee enimmillään satoja, muita lajeja selvästi vähemmän. Harvinaisemmista sirrilajeista iso- ja kuovisirrejä nähdään syysmuutolla säännöllisesti ja pulmussirrejä satunnaisesti.

Yppärinjokisuun hietikoilla ja tulvarannoilla levähtää muutto aikoina pieniä määriä kahlaajia. Siellä tehtiin maakuntamme toinen siperiankurmitsahavainto syksyllä 1994. Räyskiä ja pikkutiiroja saattaa nähdä alueen hietikoilla heinä- ja elokuussa. Harvalukuiset muuttajat: merikotka ja muuttohaukka.

Satunnaislajit: harmaahaikara, kyhmy- ja pikkujoutsen, harmaasorsa, haarahaukka, avosetti, siperiankurmitsa, lampiviklo, pikkukajava, riskilä ja isokirvinen. Rajalahden joutsenparvessa nähtiin Pohjois-Pohjanmaan ensimmäinen mustajousten keväällä ]994. Tämä alkujaan australialainen joutsenlaji on yleinen puistolintu Euroopassa. (JH, AO & KV) .

Kirjallisuus
Leskelä, P. 1982: Yppärin Harmi, Perämeren rantaa. – Aureola 7: 55-58.

Hanhikivi

Ajo-ohje: Valtatie nro 8:n varrella 4 km Pyhäjoelta pohjoiseen on Parhalahden kylä. Siellä käänny vasemmalle kalasataman risteyksestä uimarantakyltin kohdalta. Kalasatama sijaitsee tämän tien päässä. Hanhikivelle pääset ajamalla tietä 3 km ja kääntymällä oikealle uimarannan tielle. Tien varrella ovat heti risteyksen oikealla puolella Heinikarinlahti (joissakin karttatiedoissa Heinikarinlampi) ja 2,5 km:n päässä oikealla pienen lehti- ja sekametsän takana Hietakarinlahti. Tien päässä on sopiva parkkipaikka, johon voit pysäköidä häiritsemättä huvilaliikennettä. Kevään kelirikkokautta lukuun ottamatta tie on hyvässä kunnossa. Tien päästä kulkee polku niemen kärjessä sijaitsevalle Hanhikivelle.

Alueen kuvaus: Heini- ja Hietakarinlahti ovat maankohoamisen seurauksena merestä kuroutuneita, lähes umpeenkasvaneita lampareita. Hietakarinlahden pohjoispuolella Hanhikiven takarannalla on laaja rantaniitty. Hanhikivennokan rannat ovat kallioisia ja rantametsät koivuvaltaisia lehtimetsiä. Tien päässä huviloiden lähistöllä on tikoille sopiva haavikko. Hanhikiven tien varressa on myös synkkiä kuusikoita.

Retkeily alueella: Huhti- ja toukokuun vaihteessa muuttavat joutsenet, hanhet ja petolinnut näkyvät parhaiten Parhalahden kalasatamasta. Arktisten vesilintujen muuttoa tarkkaillaan toukokuun lopulla Hanhikiveltä. Sekä satamassa että nokalla nähdään muuttoaikoina suuria pikkulintuparvia. Heini- ja Hietakarinlahdelle sekä Hanhikiven takarannalle kannattaa pysähtyä sekä muutto- että pesintäaikaan. Parhaat retkeilyajat ovat huhti-, touko- ja kesäkuussa sekä myöhäissyksyllä.

Pesimälinnusto: Heini- ja Hietakarinlahti ovat vesilintu- ja lokkilampia. Hietakarinlahdella pesii nykyään 30 parin naurulokkikolonia ja muutamia pikkulokkeja. Vielä 1980-luvun puolivälissä lampien kolonioissa pesi yli 300 naurulokkiparia. Lahdilla pesii yhteensä kymmenkunta mustakurkku-uikkuja nokikanaparia. Hanhikiven alueen merihanhikanta on myös kymmenisen paria. Pikkutikka pesii Hanhikivennokan haavikossa.

Runsaslukuisimmat pesimälajit: naurulokki, telkkä, tavi, haapana, sini sorsa, merihanhi, nokikana ja mustakurkku-uikku.

Harvalukuiset pesimälajit: heinätavi, pikkulokki, luhtahuitti, nuoli-, rusko- ja sinisuohaukka, vesipääsky, lapinsirri ja pikkutikka.

Satunnaiset pesimälajit: pikku-uikku, lieju- ja luhtakana, huuhkaja ja viitakerttunen.

Muuttolinnusto: Parhalahden kalasatama on keväisen Raahen seudun paras isojen lintujen muutonseurantapaikka. Sieltä on laskettu yhden päivän aikana, 25.4.1992, mm. 600 merimetsoa, 1260 joutsenta, 5100 hanhea ja yli 1000 kuovia. Muita huhtikuun parhaiden päivien suurimpia muuttajamääriä ovat olleet mm. 300 petolintua, 500 töyhtöhyyppää ja 1000 sepelkyyhkyä. Kalasatamasta on nähty myös valtaisaa pikkulintumuuttoa; 13.3.1996 alueen ohitti 73000 ja päivää myöhemmin 100000 urpiaista. Toukokuussa Hanhikiven kärjen ohitse muuttaa parhaina päivinä 200–300 kuikkalintua ja tuhansia muita vesilintuja. Samaan aikaan alueella levähtää myös paljon vesilintuja ja kahlaajia. Takarannan edustalla on uiskennellut kerralla tuhatkunta tavia. Lietteillä ja rantaniityillä ruokailee lukuisia tyllejä, kapustarintoja, jänkäsirriäisiä, suo- ja lapinsirrejä sekä joitakin punakuireja ja tundrakurmitsoja. Kävelijän jaloista pyrähtää usein lentoon peloton jänkäkurppa.

Lokakuussa takaranta on joutsenten suosima levähdyspaikka. Enimmillään sieltä on laskettu 300-400 joutsenta. Hanhikiven myöhäissyksyinen lokkimuutto voi olla hyvin runsasta; esimerkiksi 17.12.1995 kärjen ohi muutti 1095 kalalokkia. Joskus meri on pysynyt auki tammikuulle saakka, jolloin Hanhikivellä on nähty hyvin myöhäisiä vesilintuja. Pohjois-Pohjanmaan ainoa tammikuussa tavattu silkkiuikku on nähty Hanhikiven kärjen sulassa.

Harvalukuiset muuttajat: harmaahaikara, lyhytnokka-, tundra- ja valkoposkihanhi, harmaasorsa, haahka, allihaahka, meri- ja maakotka, muuttohaukka, riskilä, ruokki, isolokki ja tunturikiuru.

Satunnaislajit: pikkujoutsen, haarahaukka, kiljuhanhi, mustapyrstökuiri, heinäkurppa, turkinkyyhky, luhtakerttunen ja nokkavarpunen. Harvinaisimmat Hanhikivellä nähdyt lajit ovat pikkuruokki, lampiviklo ja taigauunilintu. (JH, PKä, & AO)

Piehingin lintutorni (päivitetty 22.4.2020)

Ajo-ohje: Aja Raahen kaupungista n.14 km valtatietä numero 8 etelään Piehinkiin. Käänny Pohjaskarintien risteyksestä oikealle ja aja tätä 1.13 km. Käänny oikealle pikkutielle, jossa n. 300 m päässä pysäköinti metsätien varteen ja polkuyhteys tornille. HUOM: Entistä reittiä Alatalonmäen kautta ei saa käyttää – johtaa talon pihaan!

Alueen kuvaus: Piehingin lintutorni sijaitsee Piehinkijoen suun eteläpuolella. Tornista etelään avautuu laaja peltoaukea. Rannan ja tornin väliin jää kuusimetsää. Lintutorni on 12-metrinen ja sen huipulla on ikkunoilla varustettu tarkkailusuoja. Tornin juurella on nuotiopaikka.

Linnusto: Tomi on rakennettu lintujen muutonseurantaa varten. Se onkin huhti- ja toukokuun vaihteessa erinomainen isojen lintujen kuten hanhi en, joutsenten, merimetsojen, isojen petolintujen ja kurkien kevätmuuton seurantapiste. Metsähanhimäärä on noussut parhaana päivänä lähes 4000 yksilöön. Piekanoita voi nähdä 150–200 ja kurkia 300–350 muuttajaa päivässä. Samaan aikaan muuttaa runsaasti naurulokkeja, peippolintuja ja sepelkyyhkyjä. Parhaiden aamujen naurulokki- ja peippolintusummat ovat olleet 2000 ja sepelkyyhkysumma 1000 muuttajaa.

Satunnaislajit: Tornista on havaittu mm. harmaahaikara, pikkujoutsen, tundra-, lyhytnokka-, kanadan-, sepel- ja valkoposkihanhi, meri- ja maakotka sekä isolokki. Kesällä torniin on kuultu mm. satakieli ja mustapääkerttu. (SS)

Someronlahti

Ajo-ohje: Someronlahti sijaitsee noin kaksi kilometriä Raahen keskustasta lounaaseen Rautaruukin tehtaan välittömässä läheisyydessä. Kokkolan ja Oulun väliseltä valtatieltä numero 8 pääset Someronlahdelle kääntymällä pari kilometriä Raahen eteläpuolella Vihannista lapaluodon satamaan johtavalle kantatielle nro 88. Tämä tie kulkee lahden poikki. Someronlahden löydät Oulun ja Kainuun alueiden puhelinluettelon kartasto numero 37 Satamalahti-nimisenä.

Alueen kuvaus: Someronlahti on maankohoamisen takia merestä kuroutunut sisäjärvi. Itä- ja eteläreunoilla sitä ympäröivät vanhat kuusimetsät. Pohjois- ja länsireunat ovat matalia, kosteita rantaniittyjä ja lepikoita. Lahden lounaispäässä on ruovikkoa. Someronlahden poikki kulkevan tien levennyksiltä näkee valtaosan vesialueen linnuista. Lahden itä- ja etelärannoilla pystyy liikkumaan metsäpolkuja pitkin. Lahdella kannattaa retkeillä sekä muuttokausina että pesimäaikaan.

Pesimälinnusto: Someron lahden vesilintutiheys on hyvin suuri. Siellä on havaittu pesimäaikaan 14 vesilintulajia. Vuotuinen pesimäparimäärä nousee yli 100:n parin. Mustakurkku-uikkujen ja nokikanojen pesimäpaikkana lahti on maakuntamme parhaita. Niitä molempia pesii 10-20 paria. Vuosina 1993-95 lahdella on nähty lapasotkapoikue. Muita erikoisia, säännöllisesti pesiviä vesilintulajeja ovat heinätavi ja punasotka. Lahdella näkee myös varsin usein harmaasorsan. Naurulokkeja pesii nykyisinkin lähes 200 paria. Hyvinä myyrävuosina alueella pesivät suo- ja sarvipöllö. Lämpimien toukokuiden loppupuolella lahden rantametsissä saattaa lauleskella 3-4 satakieltä.

Runsaslukuisimmat pesimälajit: naurulokki, haapana, sini-, lapa- ja jouhisorsa, tavi, tukkasotka, punajalkaviklo, Iiro, taivaanvuohi, mustakurkku-uikku, nokikana, ruokokerttunen ja pajusirkku.

Harvalukuiset pesimälajit: heinätavi, punasotka, tukkakoskelo, pikkulokki, ruskosuohaukka, suopöllö ja satakieli.

Satunnaiset pesimälajit: Lahdella ja sen lähimetsissä on pesimäaikaan havaittu mm. pikku-uikku, harmaasorsa, mustatiira, ruisrääkkä, luhtahuitti, liejukana, pensassirkkalintu, viitakerttunen, mustapääkerttu, tikli ja nokkavarpunen.

Muuttolinnusto: Metsästyskauden alkaessa Someronlahden suojaan hakeutuu runsaasti vesilintuja, koska lahdella ei saa metsästää. Tällöin niiden määrä voi nousta tuhanteen yksilöön. Parhaina päivinä lahdelta on laskettu 600 tavia, 350 haapanaa, 300 jouhisorsaa ja 160 sinisorsaa.

Satunnaislajit: ruostesorsa, haarahaukka, pikkukajava, tunturikihu, lapinpöllö ja kuningaskalastaja. Someronlahdella on havaittu Pohjois-Pohjanmaalle uusina lajeina isovesipääsky vuonna 1975 ja valkopäätiainen vuonna 1976. (KV)

Kirjallisuus
Karjalahti, K., Parvinen, P., Ala-Vainio, /,ja Seppänen, A. 1985: Someronlahti -lintuparatiisi terästehtaan äärellä Raahessa. – Aureola 10:47-49..

Pattijokisuu – Mikonkari

Ajo-ohje: Aja Pattijoen keskustasta Siikajoentietä pohjoiseen ja käänny heti kylän jälkeen vasemmalle Kotirannantielle. Runsaan kolmen kilometrin jälkeen kääntyy kalasataman soratie vasemmalle. Risteyksen viitoista näkyvin on Rivin kyltti. Tie jatkuu yli kaksi kilometriä ja saapuu jokivartta ja rantaniittyä seuraillen kalasatamaan.

Mikonkariin pääset Oulusta tultaessa kääntymällä 8-tieltä Pattijoen jälkeen Raahen keskustaan vievälle tielle. Noin 1,5 km:n ajon jälkeen käänny oikealle Isoholmin tielle. Aja tätä tietä asuinalueiden läpi noin neljä kilometriä. Käänny heti Pattijoen sillan ylitettyäsi vasemmalle. Risteyksessä on viitta ”lohenpyrstö”.

Alueen kuvaus: Jokisuistoa hallitsevat laajat kosteat rantaniityt. Niittyjä elävöittävät ruovikot ja pajukot. Rantaviivan hietikon ja lietteiden pinta-ala vaihtelee suuresti vedenkorkeuden mukaan. Jokisuiston edustalla on pikku saaria ja kareja. Mikonkarin lintutorni sijaitsee suistoalueen eteläreunassa.

Retkeily alueella: Pattijokisuu on yksi Raahen seudun tunnetuimmista linturetkikohteista. Se on erinomainen muutonaikainen rantalintujen levähdysalue ja sen pesimälinnusto on edustava. Havainnointialue on melko laaja jatkuen jokisuiston molemmille sivuille. Paikalliset vesilinnut näkee parhaiten satamasta. Oikean kuvan linnustosta saa vain kävelemällä rannoilla ja rantaniityillä. Tosin kesällä tulee huomioida herkimpien kahlaajalajien pesimärauha. Kalasatama ja Mikonkarin lintutorni ovat erinomaisia muutontarkkailupisteitä. Arktisten vesilintujen muuton näkee hyvin myös Mikonkarin kärjestä, joka varsinkin tuulisina päivinä on tornia miellyttävämpi havainnointipaikka. Vilkkainta aikaa jokisuulla ovat huhti- ja toukokuu sekä elo-, syys- ja lokakuu. Retkeilyä elävöittävät usein näkyvät pikkuharvinaisuudet.

Pesimälinnusto: Pattijokisuun rannoilla ja rantametsissä on pesimäaikana havaittu noin 75 lajia. Vesilintulajistoon kuuluu 11 lajia. Yleisimmän lajin, tukkasotkan, poikueita on nähty jokisuiston edustalla enimmillään 41. Kahlaajia pesii 14-16 lajia. Yleisimmän kahlaajan, punajalkaviklon, vuotuinen kanta on yli 10 paria. Niittyjen arvokkaimmat pesivät kahlaajalajit ovat etelänsuo- ja lapinsirri. Lokkilintuja pesii 5 lajia ja niiden parimäärä on noin 70. Monena vuonna pensaikossa on pesinyt maassamme harvinainen kultasirkku. Satakielen laulua on kuultu muutamana vuotena rantametsistä ja kerran pikkusirkku on ilmeisesti pesinyt alueella.

Runsaslukuisimmat pesimälajit: tukkasotka, tukkakoskelo, sinisorsa, tavi, haapana, punajalkaviklo, isokuovi, kiuru, ruokokerttunen ja pajusirkku.

Harvalukuiset pesimälajit: Jokisuiston mielenkiintoisimpia pesimälajeja ovat heinätavi, pilkkasiipi, riekko, ruskosuohaukka, etelänsuo- ja lapinsirri, pikkutiira, suopöllö ja kultasirkku (0-2 paria). Lähimetsissä pesivät pikkutikka, pyy ja satunnaisesti uuttukyyhky.

Muuttolinnusto: Pattijokisuulla on tehty mittavia muuttolinnuston havaintosarjoja 1970-luvulta lähtien. Kahlaajia jokisuun lietteillä ja niityillä on vuosien kuluessa havaittu 38 lajia. Suurimmat lepäilijäsummat kertyvät paikallisista vesilinnuista ja kahlaajista sekä muuttavista peippo linnuista ja rastaista.

Kevätmuutto: Keväisin vesilintujen levähtäjämäärät nousevat enimmillään muutamaan tuhanteen. Suurimmat lajikohtaiset päiväsummat ovat olleet: sinisorsa 500, tavi 450 ja tukkasotka 400. Kahlaajia on levähtänyt enimmillään useita tuhansia. Suurimpia kerralla havaittuja lajikohtaisia määriä ovat: suosirri 1400, Iiro 1000, suokukko 400, lapinsirri 260 ja jänkäsirriäinen 150. Muuttavia varpuslintuja, pääosin peippolintuja ja rastaita, on laskettu vilkkaimpina aamuina yli 10 000.

Toukokuun lopussa Mikonkarin lintutornista voi nähdä päivässä tuhansia muuttavia mustalintuja, pilkkasiipiä ja alleja. Toukokuinen kahlaajamuutto saa myös aika-ajoin komeat mittasuhteet: mm. 16.5.1995 pitkään puhaltaneiden, kylmien pohjoistuulten tyynnyttyä Mikonkarin ohitti yli 1000 punakuiria.

Syysmuutto: Syksyllä vesilintujen suurimmat levähtäjämäärät on laskettu elokuussa ennen metsästyskauden alkua ja myöhään lokakuussa. Enimmillään haapanoita on oleskellut elokuussa 1800 lintua. Lokakuussa jokisuistoon kerääntyy joutsenia, joita on havaittu kerralla 450. Isokoskeloita on lokakuun parhaalla laskennalla nähty 500 ja mustalintuja 200 yksilöä. Suurimmat kahlaajamäärät on laskettu elokuussa. Suosirrejä on havaittu enimmillään 500, suokukkoja 400, taivaanvuohia ja liroja 200, kapustarintoja 170 ja mustavikloja 50. Varpuslintujen suurimpia päiväsummia edustavat heinäkuulta 2000 vihervarpusta, elokuulta 1100 haarapääskyä, syyskuulta 2600 räkättirastasta ja lokakuulta 3000 urpiaista.

Harvalukuiset muuttajat: Harvalukuisia levähtäviä ja läpimuuttavia lajeja ovat mm. sepel- ja valkoposkihanhi, harmaasorsa, merikotka, muuttohaukka, isolokki, sepelrastas ja tunturikiuru.

Satunnaislajit: pikku-uikku, harmaa- ja kaulushaikara, pikkujoutsen, lyhytnokkahanhi, kyhmyhaahka, rantakurvi, keräkurmitsa, heinäkurppa, mustatiira, haarahaukka, turturikyyhky, harjalintu, tunturipöllö, riskilä, valkoselkätikka, kangaskiuru, lapinuunilintu ja vuorihemppo. Pattijokisuulla nähtiin Pohjois-Pohjanmaan ensimmäinen palsasirri heinäkuussa 1977 ja lyhytvarvaskiuru Mikonkarissa lokakuussa 1978. Muita hyvin harvinaisia jokisuulla nähtyjä lajeja ovat jalo- ja kattohaikara, punajalka-, arosuo- ja niittysuohaukka, viiriäinen, mustajalkatylli, lampiviklo, isokirvinen, virtavästäräkki ja taigauunilintu. (JH & AO)

Kirjallisuus
Karjalahti, K. ja Alavainio, I. 1983: Pattijokisuualue – raahelaisten lintuharrastajien löytö.- Aureola 8: 73-84.

Yrjänä

Ajo-ohje: Yrjänään pääset kääntymällä Pattijoki-Siikajoki tieltä nro 813 Pöllään. Risteys sijaitsee noin 9 km Pattijoelta pohjoiseen. Aja Pöllän tietä pari kilometriä. kunnes tien vasemmalla puolella tulee kuusiaita. Käänny tästä oikealle menevälle peltotielle. Aja sitä parisataa metriä ja käänny vasemmalle. Aja edelleen 300 metriä ja käänny jälleen vasemmalle. Tämän jälkeen aja pari kilometriä. jolloin eteen tulee ajokieltomerkki. Jätä auto tähän. Tästä on noin kilometrin kävely niemenkärkeen.

Alueen kuvaus: Yrjänä on kapea, pieni niemi Tauvon eteläpuolella. Se kasvaa pääasiassa koivumetsää. Niemen kärjessä kasvaa runsaasti pihlajia j a pajuja sekä muutama mänty. Niemen tyveltä alkaa männikkö, joka jatkuu Pöllän pelloille saakka. Niemen pohjoispuolella on Yrjänänlahti. Lahden pohjukassa on laaja ruovikko, jota metsästys seura on niittänyt useana vuonna pitääkseen sen linnuille mieluisana, avoimena rantana. Kärjen eteläpuolella on kiviriuttoja. Niemessä on useita huviloita.

Retkeily alueella: Yrjänä on erinomainen muutontarkkailupaikka. Muuttoa seurataan niemen kärjestä. Yrjänänlahdella levähtää vesilintuja ja lahden pohjukan lietteillä ja niitoksilla kahlaajia ja kirvisiä. Kiviriutoille pysähtyy lokkeja ja kahlaajia sekä niemen koivikkoon varpuslintuja. Linnusto: Vaikka Yrjänänniemellä on retkeilty tiiviimmin vasta muutamia vuosia, on siellä jo havaittu noin 240 lintulajia. Parhaimmillaan Yrjänä on syksyllä tiais- ja urpiaisvaellusten aikaan. Keväällä vilkkainta aikaa on toukokuun loppu, jolloin niemen kärki on hyvä arktisten vesilintujen muutonseuraamispaikka.

Pesimälinnusto: Yrjänän pesimälinnusto on varsin vaatimaton. Yrjänänlahden ruovikossa pesii ruskosuohaukka. Viirupöllö pesii niemen tyvellä olevassa pöntössä lähes vuosittain. Kärjen koivikossa muutama sirittäjä pitää reviiriään vuosittain ja satunnaisesti lajistoon kuuluu kultarinta.

Kevätmuutto

Huhtikuu: Yrjänässä on aika hiljaista siihen saakka, kunnes Yrjänänlahteen tulee sulapaikkoja. Sulien auettua kuun loppupuolella kertyy paikalle runsaasti vesilintuja ja lokkeja. Enimmillään siellä on levähtänyt mm. 270 telkkää, 41 uiveloa ja 1100 kalalokkia.

Touko- ja kesäkuu: Arktisen muuton aikana iltamuutolla on nähty enimmillään yli 10000 vesilintua, pääosin pilkkasiipiä, alleja ja mustalintuja. Suurin päivässä havaittu härkälintumäärä on 300. Kahlaajamuutto voi olla myös komeaa. 20.5.1995 Yrjänänkärjen ohitti yli 3000 kahlaajaa, joista 2300 oli Iiroja. Lisäksi Yrjänänlahden lietteillä voi kuun loppupuolella kahlailla kymmeniä jänkäsirriäisiä. Touko- ja kesäkuun vaihteessa niemi on täynnä muuttomatkalla olevia hyönteissyöjiä.

Syysmuutto

Elokuu: Kuun alusta lähtien niemessä alkaa liikkua tiaisparvia. Pajulintujen muutto on silloin huipussaan. Parhaana päivänä niitä on arvioitu levähtäneen niemen kärjessä 300. Metsästyksen aloituspäivä, 20.8., on yleensä syksyn vilkkaimpia muuttopäiviä. Vuonna 1994 aloituspäivänä muutti 400 merihanhea, saman verran kurkia, merikotka ja kaksi muuttohaukkaa. Vuotta myöhemmin hanhimuutto oli vielä upeampaa. Aloituspäivänä Yrjänän ohitti 1000 merihanhea. Pähkinähakkien suurvaelluksen aikana elokuussa 1995 nähtiin Yrjänässä 1720 hakkia.

Syyskuu: Tiaisvaellukset ovat yleensä huipussaan syyskuussa. Parhaana päivänä on havaittu 230 vaeltavaa sinitiaista. Syyskuun sateisina päivinä niemi kuhisee rastaita. Räkättirastaita on laskettu enimmillään muutama tuhat, punaky1kirastaita 300 ja laulurastaita 100.

Lokakuu: Urpiaisvaellus on vilkkainta syyskuun lopussa ja lokakuussa. Joinakin vuosina urpiainen on Yrjänän ehdoton valtalaji. Vuonna 1995 parhaana päivänä niemen kärjestä laskettiin 37000 vaeltajaa ja syksyn kokonaissumma oli noin 232000 urpiaista. Pyrstötiaisia voi myös nähdä runsaasti lokakuussa. Kuun alkupäivinä Yrjänän voi ohittaa 3000-4000 tilheä päivässä. Myös punatulkkujen suurimmat päiväsummat ovat yli 1000 vaeltajaa. Pähkinänakkeleiden suurvaelluksella syksyllä 1995 nähtiin Yrjänässä lokakuun aikana 80 nakkelia. Joutsenia muuttaa lokakuussa parhaina päivinä useita satoja.

Marraskuu: Marraskuussa muuttavat arktiset kalalokit. Niiden joukossa voi nähdä isolokkeja. Viimeiset kahlaajat, tylli, tundrakurmitsa ja kapustarinta, on nähty marraskuussa.

Talvilinnusto: Talvisin Yrjänä on hiljainen. Siellä voi nähdä pikku- ja pohjantikkoja sekä pyrstötiaisia. Talvella 1994/95 Yrjänässä nähtiin lapin-, viiru-, varpus- ja helmipöllö.

Harvalukuiset muuttajat: jääkuikka, haahka, allihaahka (10 yksilöä/vuosi), tunturikihu, riskilä, tunturikiuru ja pikkusirkku. Taigauunilintu on Yrjänässä yllättävän yleinen. Siitä tehdään joka syksy havaintoja. Havaintojen kokonaismäärä on 20. Parhaimmillaan niemessä on ollut kolme yksilöä: 17.9.1988 ja 10.9.1994. Syksyn 1994 aikana nähtiin yhteensä 6 ja syksyllä 1995 5 taigauunilintua. Yhtä lokakuista havaintoa lukuun ottamatta linnut on nähty syyskuussa.

Satunnaislajit: pikku-uikku, ruostesorsa, punajalka- ja arosuohaukka, heinäkurppa, tunturipöllö, turturikyyhky, harjalintu, valkoselkätikka, luotokirvinen, viitasirkkalintu, lapinuunilintu, mustaleppälintu, pikkusieppo, viiksitimali, pikku- ja nokkavarpunen sekä kultasirkku. Yrjänässä on nähty Pohjois-Pohjanmaalle uusina lajeina mustanmerenlokki 30.5.1989 ja ruskouunilintu 6.10.1990. Muita hyvin harvinaisia Yrjänässä nähtyjä lajeja ovat pronssi-iibis, palsasirri, pikkukultarinta ja keltahemppo. (KV)