Ilmoitan suru-uutisen, että eläintieteen professori emeritus Seppo Sulkava menehtyi 28.1. 87 vuoden iässä. Seppo nukkui rauhallisesti työnsä ääreen kotonaan Espoossa.
Seppo teki pitkän elämäntyön silloisella Oulun yliopiston eläintieteen laitoksella vuodesta 1961 alkaen eri toimissa mm. assistenttina, eläinmuseon hoitajana ja apulaisprofessorina vuodesta 1968 lähtien eläköitymiseensä vuoteen 1994 asti. Viimeiset 7 vuotta hän toimi myös eläintieteen laitoksen johtajana. Seppoa voi luonnehtia Suomen petolintututkimuksen pioneeriksi. Ennen hänen väitöskirjaansa kanahaukan ekologiasta oli petolinnuista julkaistu vain niukasti kotimaisissa lintu- ja riista sarjoissa ja niistäkin useimmat hänen itsensä kirjoittamiaan. Klassikoksi noussut kanahaukkatutkimus vuodelta 1964 ” Zur Nahrungsbiologie des Habichts (Aquila ser Zool 1: 1-1103) käsitteli paitsi kanahaukan ravintobiologiaa myös ravinnon ja pesimisen suhdetta niinkuin levittäytymistäkin, siis kaikkia keskeisimpiä lintuekologian teemoja. Sepon myöhemmätkin työt painottuivat petolintujen ravinnon määritykseen ja ravinnon ja pesinnän väliseen suhteeseen. Hän tuli tutkineeksi lähes kaikkia kotimaisia petolintuja, niin päiväpetoja kuin pöllöjäkin. Seppo oli merkittävä esimerkki ja innoittaja lukuisille tutkijoille. Merkittävin heistä on Turun yliopiston nykyinen eläinekologian professori Erkki Korpimäki, yksi Suomen kansainvälisesti tunnetuimmista ekologeista. Seppo paneutui perusteellisesti myös pikkunisäkkäiden ekologiaan ja yleisemmin erityisesti talviekologiaan, josta hän julkaisi kirjan Suomen luonnon talvi yhdessä kasvitieteen professori Paavo Havaksen kanssa.
Seppo tunnettiin vanhan ajan herrasmiehenä, jolla oli aina aikaa oppilailleen. Hän oli erittäin pidetty opettaja ja ohjasi lukemattoman määrän opinnäytetöitä mitä moninaisimmista aiheista. Minullakin oli ilo olla hänen oppilaanaan ja perehtyä hänen johdollaan petolintujen saalistähdemäärityksen saloihin. Tämän rakkaan työn ja harrastuksen ääreen hän sai myös nukkua. Seppo toimi myös useita vuosia PPLY:n puheenjohtajana ja tunsi linnut ja niiden tavat perusteellisesti. Hän oli viimeisiä laaja-alaisia ekologeja, joka ei lukkiutunut vain yhden lajin tai yhden ilmiön tutkimiseen.
Risto Tornberg